Berengar I

Berengar I keskiaikaisessa käsikirjoituksessa.

Berengar I:n keisarillinen sinetti.

Berengar I, tunnettiin myös nimellä Berengario (k. 7. huhtikuuta 924) oli Friulin herttua ja rajakreivi sekä Italian kuningas vuosina 888−924 ja vuodesta 915 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari.

Hän oli Friulin frankkilaisen rajakreivi Eberhard Friulilaisen poika. Äitinsä Giselan puolelta hän oli frankkien keisari Ludvig Hurskaan tyttärenpoika.

Hänen puolisoitaan olivat Spoleton prinsessa Bertila (n. 860 – ennen joulukuuta 915), joka hallitsi kuningatarpuolisona. Heille syntyi useita lapsia, joista aikuisiksi elivät Bertha, Santa Giulian luostarin abbedissa Bresciassa ja Ivrean kreivitär Gisela. Joulukuussa 915 Berengar nai Provencen prinsessa Annan, joka oli Provencen kuningas, keisari Ludvig III Sokean tytär.

Kaarle Paksun kuoltua Berengar valittiin Italian kuninkaaksi Paviassa vuonna 888. Hän sai kuitenkin koko Italian hallintaansa vasta seuraavana vuonna Spoleton herttua Lambert II:n kuoltua. Kapinalliset ylimykset kutsuivat vuonna 900 Ludvig III:n Italiaan, jossa hänet kruunattiin langobardien kuninkaaksi ja seuraavana vuonna Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Berengar onnistui karkottamaan appensa Ludvigin Italiasta, mutta tämä palasi pian takaisin. Vuonna 905 Ludvig vangittiin Veronassa ja sokaistiin, joten hän oli kelpaamaton hallitsijaksi. Paavi Johannes X kruunasi Berengarin keisariksi Roomassa vuonna 915. Italian ylimystö kutsui vuonna 922 Burgundin herttua Rudolf II:n Italiaan, ja myöhemmin Rudolf löi joukkoineen Berengarin joukot lähellä Piacenzaa. Berengarin oma mies murhasi hänet seuraavana keväänä.