Siirry sisältöön

Umberto I

Wikipediasta
Umberto I
Umberto I vuonna 1887
Italian kuningas
Valtakausi 9. tammikuuta 1878 – 29. heinäkuuta 1900
Edeltäjä Viktor Emanuel II
Seuraaja Viktor Emanuel III
Pääministerit Agostino Depretis
Benedetto Cairoli
Francesco Crispi
Antonio di Rudinì
Giovanni Giolitti
Luigi Pelloux
Giuseppe Saracco
Syntynyt 14. maaliskuuta 1844
Torino, Sardinian kuningaskunta
Kuollut 29. heinäkuuta 1900 (56 vuotta)
Monza, Italian kuningaskunta
Hautapaikka Pantheon, Rooma
Puoliso Margherita
Koko nimi Umberto Ranieri Carlo Emanuele Giovanni Maria Ferdinando Eugenio di Savoia
Suku Savoiji
Isä Viktor Emanuel II
Äiti Maria Adelheid
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Umberto I (Umberto Rainerio Carlo Emanuele Giovanni Maria Ferdinando Eugenio, Principe del Piemonte); (14. maaliskuuta 1844 Torino, Sardinian kuningaskunta – 29. heinäkuuta 1900 Monza, Italian kuningaskunta) oli Italian kuningas vuosina 1878–1900. Vasemmisto vihasi Umbertoa hänen vanhoillisuutensa vuoksi ja lopulta anarkisti Gaetano Bresci murhasi hänet.[1]

Suku, lapsuus ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umberto oli Sardinian kuningas Viktor Emanuel II:n (vuodesta 1861 Italian kuningas) ja arkkiherttuatar Maria Adelheidin poika. Maaliskuussa 1858 hän liittyi Sardinian armeijaan ja taisteli Solferinossa vuonna 1859 ja Custozassa vuonna 1866. Umberto osoittautui taitavaksi sotilasjohtajaksi.[1]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savoijin kuningassuvulla oli vaikeuksia löytää Umbertolle sopivaa puolisoa. Syynä tähän oli perheen rooli Italian yhdistymisessä, minkä jäljiltä moni maansa menettänyt hallitsijasuku suhtautui vihamielisesti Savoijin sukuun.[2]

Umberto avioitui serkkunsa, Savoijin prinsessa Margherita Teresa Giovannan (1851–1926) kanssa 21. huhtikuuta 1868.

Heidän poikansa oli Napolin prinssi Viktor Emanuel III, seuraava Italian kuningas.

Umberto I nousi valtaistuimelle isänsä kuoleman vuonna 1878 jälkeen ja otti arvonimen Umberto I, Italian kuningas, eikä Savoijin Umberto IV. Hän vaati isänsä haudattavaksi Roomaan Pantheoniin. Ensimmäinen murhayritys Umbertoa vastaan tapahtui jo 17. marraskuuta 1878 Napolissa. Kuningas torjui iskun miekallaan.

Umberton valtakausi oli levoton: Sardinia miehitti Molempain Sisiliain kuningaskunnan vuonna 1860, sosialismi syntyi, imperialismia vastustettiin ja kansalaisoikeuksia rajoitettiin. Ulkopolitiikassa Umberto kannatti kolmiliittoa Itävalta-Unkarin ja Saksan kanssa (vuodesta 1882). Afrikasta Italia valloitti Eritrean ja Somalimaan. Tullisota Ranskan kanssa johti talousvaikeuksiin vuonna 1888 ja italialaisten tappio abessinialaisille Adwan taistelussa vuonna 1896 söi kuninkaan suosiota. Seuraava murhayritys tapahtui 22. huhtikuuta 1897 Roomassa. Kuningas julisti sotatilalain levottomuuksien vuoksi.[1]

Vuonna 1898 nälkämellakoita puhkesi leivän hinnan vuoksi ympäri Italiaa. Milanossa aseistamattomat mielenosoittajat marssivat palatsia kohti, jolloin kenraali Fiorenzo Bava Beccaris määräsi avaamaan tulen. Satoja mielenosoittajia kuoli, mutta kuningas palkitsi kenraalin kuninkaallisen palatsin urheasta puolustuksesta. Anarkisti Gaetano Bresci päätti surmata kuninkaan ja ampui tätä kolme kertaa Monzassa 29. heinäkuuta 1900.[3] Bresci tuomittiin pakkotyöhön, ja hän kuoli jo vuoden kuluttua. Virallisen selityksen mukaan hän oli tehnyt itsemurhan.

Umberto I haudattiin Rooman Pantheoniin,[4] toisena Italian kuninkaana. Virallisesti hänelle annettiin lisänimi ”Hyvä”.

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[5]

Ulkomaalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 Umberto I Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.9.2014.
  2. ↑ King Umberto I of Italy 31.3.2016. Unofficial Royalty. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Quando Gaetano Bresci fece "giustizia" Brianzia Popolare. Viitattu 10.9.2014. (englanniksi)
  4. ↑ The Pantheon Vatican.com. Arkistoitu 11.9.2014. Viitattu 10.9.2014.
  5. 1 2 Almanach de Gotha, s. 47. Justus Perthes, 1900. Teoksen verkkoversio. (ranskaksi)
  6. ↑ Knights of the Golden Fleece antiquesatoz.com. Viitattu 5.2.2026. (englanniksi)
  7. ↑ A Szent István Rend tagjai tornai.com. Arkistoitu 22.12.2010. Viitattu 5.2.2026. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. 1 2 ”Großherzogliche Orden”, Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogtum Baden, s. 60, 74. Braun, 1873. (saksaksi)
  9. ↑ ”Königliche Orden”, Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Bayern, s. 10. Landesamt, 1873. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  10. ↑ Almanach royal officiel: 1869, s. 53. Guyot frères, 1869. Teoksen verkkoversio. (ranskaksi)
  11. ↑ Pedersen, Jørgen: Riddere af Elefantordenen, 1559–2009, s. 466. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio. (tanskaksi)
  12. ↑ ”Herzogliche Sachsen-Ernestinischer Hausorden”, Staatshandbücher für das Herzogtum Sachsen-Coburg und Gotha, s. 31. Thienemann, 1884. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  13. ↑ The Royal Order of Kamehameha Royal Family of Hawaii Official Website. Arkistoitu 28.2.2023. Viitattu 5.2.2026. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ 明治時代の勲章外交儀礼 明治聖徳記念学会紀要. Viitattu 6.2.2026. (japaniksi)
  15. ↑ ”Großherzogliche Hausorden”, Staatshandbuch für das Großherzogtum Sachsen / Sachsen-Weimar-Eisenach, s. 16. Böhlau, 1900. https://web.archive.org/web/20200906150133/https://zs.thulb.uni-jena.de/rsc/viewer/jportal_derivate_00185861/Staatshandbuch_Film_Nr_16_0245.tif
  16. ↑ Staatshandbuch für den Freistaat Sachsen, s. 4. Heinrich, 1873. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  17. ↑ ”Real y distinguida orden de Carlos III”, Guía Oficial de España, s. 156. Imprenta Nacional, 1887. Teoksen verkkoversio. (espanjaksi)
  18. ↑ ”Caballeros Grandes Cruces Real y Militar Orden de San Fernando”, Guía Oficial de España, s. 387. Imprenta Nacional, 1887. Teoksen verkkoversio. (espanjaksi)
  19. ↑ Sveriges statskalender, s. 368. P. A. Norstedt & söner, 1877. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)
  20. ↑ Shaw, William Arthur: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors, s. 65. Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ ”Königliche Orden”, Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Württemberg, s. 28. Statistisches Landesamt, 1907. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Umberto I Wikimedia Commonsissa
  Edeltäjä:
Viktor Emanuel II
Italian kuningas
1878–1900
Seuraaja:
Viktor Emanuel III